lauantai 26. lokakuuta 2013

Tuulen pieksämää ja Islannin viemää

Aloittelin tuossa islantilaista neuletta.
Tarkoituksena olisi tehdä kunnon vanhanaikainen, jokasään kaarrokepusero.

Minulla on joskus pienempänä ollut tällainen villapaita. Sain sen vanhemmiltani tuliaiseksi joltain Pohjoismaan matkalta.  Muistan paidan elävästi sekä hyvässä että pahassa. Minun paitani oli kauniin ruskeansävyinen ja ihana. Paidan ainoa heikkous oli se, että jos erehtyi pukemaan sen päälleen monen kerroksen kanssa suojakelillä sai takuu varmasti hiki-ahdistus-lämpöhalvauksen. Mutta mikä ihanuus olikaan pelmuta paidan kanssa pihatöissä ja kuinka ihana paita olikaan käytää syksyn muuttuessa kostean, luita jäädyttävän kylmäksi ja siitä edelleen talven hyiseksi viimaksi.


Uudessa, juuri aloitetussa puserossa seikkailee kolme väriä. Minun värivalintani on tällä kertaa osunut tummanharmaaseen, vaalean harmaaseen ja valkeaan. Lankana on aito ja ehta Istexin 100% villa  Alafosslopi. Villa on mukavan karhea neuloa, ja yllättävän joutuisaa puikoilla. Muistan neuloneeni samaa lankaa muutama vuosi sitten, ihan muuta tarkoitusta varten ja pitäneeni langasta ja sen lopputuloksesta jo silloin. Värit ovat oikeain, luonnonsävyisiä, ja pinta on luonnollisen "tweedmäinen". Grafiitinharmaa ei ole tasainen värimatto, kuten ei ole valkoinenkaan valkaistun jylhä, tasainen pinta. Neuleen pinta tuntuu hyvälle- sään ja kaiken (paitsi kuumapesun) kestävälle klasikolle. Kylläpä luontoäippä ja lammasäippä voivatkin sitten olla viisaita ja anteliaita otuksia kun jakavat meillekin  tällaisia herkkuja käyttöön talven tuiverruksen suojaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti