Kiitos ja Onnea!

Joulukiireet ovat vieneet aikani blogauksen parista. Pahoittelut. Neulomista on sen sijaan harrastettu senkin edestä ja virkkausta ja hermojani kuluttavaa päättelyäkin. Tänään julkistamme myös Ehkä Maailman Kauneimman Joroisten Kunnan Infotaulun... huh, jänskättää.
Oheisessa kuvassa taulu odottaa julkistumistaan ja päätön Neito kantaa Joululahjaksi saamaani Jaa Iloa Eteenpäin kylttiä. Kyltin alareunasta saa jokainen napata matkaansa sen mitä tarvitsee ja sitä iloa saa jakaa eteenpäin seuraavalle tarvitsijallekin. 

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta ja Onnea ja Menestystä vuodelle 2014!! Pidän teitä ajantasalla taulun vastaanotosta ja muustakin meiningistä!
-Riikka-

Hänelle joka vihaa päättelyä

Allekirjoittanut on yksi näistä henkilöistä, joka iloitsee saatuaan työn valmiiksi mutta vetkuttelee viimeistelyn kanssa, koska se nyt aina vain ahdistaa. Se päättely. Neula ja sata langanpätkää vain ahdistaa.

Väkersin tuossa päätellä kirjoneulepipoa Drospin Alpaca ja Lima langoista, kun sattumalta löysin linkin Dropsin sivuille ja sieltä ohjevideoon, jossa langanpäät päätellään jo neulottaessa. Olen soveltanut ohjetta aiemmin, mutta en noin perusteellisesti. Wau, nythän neulominen on jo mukavaa!! Minun aiemmat yritykseni ovat olleet laimeita tähän verrattuna.

http://www.garnstudio.com/lang/fi/video.php?id=139&sort=2&thumbnails=on

Rehellisyyden nimissä luin videon kuvatekstin ensin, ja totesin ettei tämä kuitenkaan toimi, mutta heittäytyessäni hulvattomaksi katsoin videon ja Voilá - minun neulomisprojektini helpottuvat entisestään. Huraa!!
Hyvää adventtiaikaa kaikille ja mukavia neuleprojekteja!

Messujen jälkeisiä

Anteeksi hiljaiselo tällä saralla. Pyristelimme itsemme marraskuun puolivälissä Tampereen Kädentaito messuille.

Messuille saimme mukaan sekä Colineten ihania käsinvärjättyjä herkkuja että ensimmäistä kertaa Suomessa myös Three Irish Sisters käsinvärjättyjä Tencel ja silkkilankoja. Voitte vain uskoa mikä karrkikauppa meininki tässä väriloistossa tuli heti kättelyssä.

Selvisimme sekä messuista että niiden jälkeisistä kuorman puruista ja siivouksista melkein täydellä kunnialla. Kiitos vielä kerran kaikille messuttelijoille ja tukijoukoille!! Meillä oli mukavaa ja aiomme tulla toistekin!

Ajattelin myös jakaa kanssanne erään käytännön vinkin. Sain tämän idean eräältä mainiolta neulojatyypiltä, joka intoutui yhdessä hujauksessa valmistamaan Dropsin uutuudesta, Alpaca Silkistä ihanan pipon.  Pipoon meni 1 kerä Alpaca Silkiä ja mikä mahtavinta tämä pipo ei aiheuta pipotukkaa!! Pipon painoksi jää n. 20g koska lanka on kevyttä, lämmintä ja kaunista. Eikä neulospinta edes kutita!! Liitin tähän mukaan yhden Dropsin ohjeista, jota mukaellen pipon saa puikoille heti siltään:
http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=150&d_id=43&lang=fi

Ainoa huono puoli on se, että suuren kysynnän takia Alpaca Silkin saannissa on muutaman viikon hidasteita, mutta tätä hyvää kannattaa kyllä odottaa  (Nimim: Itsekin tiettyä omaa väriä jahtaavana tiedän kaipuun tunteen...) Tässä odotellessa ennätänkin tehdä muutaman muun pipon joiden ajatuksen ovat muhineet neulontapääkopassa jo hyvän tovin...

Tässä vielä oikein avautuva linkki alkuperäiseen pipoon, jota minulle suositeltiin. Tällä Prosessineulojalla on aika mainioita ideoita muutenkin!! Suosittelen tutustumaan!
http://prosessineuloja.blogspot.fi/search?updated-max=2013-10-17T18:38:00%2B03:00&max-results=4

Tuulen pieksämää ja Islannin viemää

Aloittelin tuossa islantilaista neuletta.
Tarkoituksena olisi tehdä kunnon vanhanaikainen, jokasään kaarrokepusero.

Minulla on joskus pienempänä ollut tällainen villapaita. Sain sen vanhemmiltani tuliaiseksi joltain Pohjoismaan matkalta.  Muistan paidan elävästi sekä hyvässä että pahassa. Minun paitani oli kauniin ruskeansävyinen ja ihana. Paidan ainoa heikkous oli se, että jos erehtyi pukemaan sen päälleen monen kerroksen kanssa suojakelillä sai takuu varmasti hiki-ahdistus-lämpöhalvauksen. Mutta mikä ihanuus olikaan pelmuta paidan kanssa pihatöissä ja kuinka ihana paita olikaan käytää syksyn muuttuessa kostean, luita jäädyttävän kylmäksi ja siitä edelleen talven hyiseksi viimaksi.


Uudessa, juuri aloitetussa puserossa seikkailee kolme väriä. Minun värivalintani on tällä kertaa osunut tummanharmaaseen, vaalean harmaaseen ja valkeaan. Lankana on aito ja ehta Istexin 100% villa  Alafosslopi. Villa on mukavan karhea neuloa, ja yllättävän joutuisaa puikoilla. Muistan neuloneeni samaa lankaa muutama vuosi sitten, ihan muuta tarkoitusta varten ja pitäneeni langasta ja sen lopputuloksesta jo silloin. Värit ovat oikeain, luonnonsävyisiä, ja pinta on luonnollisen "tweedmäinen". Grafiitinharmaa ei ole tasainen värimatto, kuten ei ole valkoinenkaan valkaistun jylhä, tasainen pinta. Neuleen pinta tuntuu hyvälle- sään ja kaiken (paitsi kuumapesun) kestävälle klasikolle. Kylläpä luontoäippä ja lammasäippä voivatkin sitten olla viisaita ja anteliaita otuksia kun jakavat meillekin  tällaisia herkkuja käyttöön talven tuiverruksen suojaksi.

Kun Hilda-mummon kanssa lampaan villaa kehrättiin

Olenpa tässä muistellut muutamana päivänä mummoani Hildaa. Kätevä ja tekevä maatalon emäntä. Olin onnekas lapsena, kun sain mummon matkassa olla ja hoidella monia hommia yhdessä mummoni kanssa. Mummo opetti mm. leipää tekemään  ja aina otti mukaansa maatalon hommiin. Rakastin vasikoitten hoitamista ja kaikenlaista hommailua eläinten kanssa. Yksi sieltä mummolasta vain puuttui ja se oli se hevonen. Kuulin kyllä hauskoja tarinoita mummolani hevosista, viisaista ja työteliäistä suokeista, jotka tekivät metsätöitä. Olipa ukillani joskus hevonen, jonka edellinen omistaja oli kohdellut hevosta huonosti, mutta ukkini hoivissa heppa oli saanut paremman elämän. Kun tuo entinen hevosenomistaja oli tullut tallin pihaan niin hevonen oli aloittanut sellaisen mekkalan, että ukkini oli luullut sen hajottavan itsensä ja karsinansa. Ei ollut ruunan retku tykännyt entisestä isännän ketkusta. Mutta kun minä synnyin niin ukkini oli vaihtanut jo heposensa traktoriin eikä liinaharjoja näkynyt. Mummoni tiesi kuitenkin rakkaudestani hevosiin ja merkkaili minulle omaksi sellaisen heppataulun. Hilda-mummon kuoltua olin perunkirjoituksen jälkeen hämillä, kun isäni toi minulle taulun ja pyysi katsomaan taulun taakse. Hilda- mummo oli kirjoittanut sinne omistuskirjoituksen.

 

Nyt Hilda-mummo haluaisin sanoa sinulle miten kiitollinen olen sinulle monista kädentaidoista, olen toki kiitollinen äidillenikin ja Tyyne-mummolle, mutta meillä vain synkkasi eri tavalla niin monessa asiassa. Kehräämäänkin minua opetit ja muistan, että äitini neuloi minulle tosi makeen villatakin kehräämistäsi langoista. Nyt minä opettelen kehräämään ja toivottavasti voin joskus sitä taitoa opettaa eteenpäin vaikka punatukkaiselle, vihreäsilmäiselle tyttölapselle, joka haluaa osata ihan kaikkea ja jonka into on suurempi ja mielikuvitus vilkkaampi kuin voi kukaan ymmärtää ja joka haluaa pitää värikynänsä sävyt järkestyksessä.

Tässäpä vielä kuva kehräilyistäni... mitäs sanot?

 

Neulojien Yön satoa

Suuri ja viisas raati on valinnut voittajan!! Erikoismainitastipendi menee Sarille, joka siis neuloi ensimmäistä kertaa ja sain aikaan paljon ilman mitään kitinöitä. Hyvä Sari!! Itse pääpalkinnon saa Eine Pöllö-tuotoksellaan- pöllö hurmasi raadin värikäytöllä ja erikoissiistillä kädenjäljellä. Eine Kinnunen ja Sari Uotinen Methodin tuotepalkintonne odottavat Riikka-Piikassa!! Onnea voittajille ja kiitos kaikille hauskoista hetkistä ja onnistuneista tuotoksista!

Ohessa osallistuneet tuotokset. Lisää infoa löytyy Riikka-Piikan Facebook sivuilta sekä Lankakaupasta. Emme julkistaneet kaikkien osallistujien nimiä tässä yhteydessä, tarkemmat tiedot löytyvät yllämainituilta Facebook sivuilta!

Einen ei niin pöllö idea

Sarin elämän ensimmäinen neule

Neulojien yön jälkeinen haamu.... eikun...

Neulojien yö valloitti koko Suomen. Puikot kilisivät ja koukut heiluivat ja palvelimet ja nettikaupat natisivat liitoksistaan. Tapahtuma oli vähintäänkin onnistunut ja toivottavasti puhalsi pölyt niiden ihmisten korvien välistä, jotka vielä luulevat, että neulominen on mummojen juttu. Joroisten Riikka-Piikan neulekahvilaporukka neuloi sinnikkäästi aamu viiteen asti. Riikka ja Virpi poistuivat paikalta vähän ennen puolta yötä, sillä tänäänkin on töitä tehtävä. Aamun lehti kirjoitti tapahtumasta mukavan jutun ja tässäpä se teille kaikille katseltavaksi...

 

Jatkoimme Riikan kanssa joitakin yön tarjouksia vielä "hyvin nukkuneitten" iloksi, vaikka herkut ovatkin lentäneet jo paketointilinjalle. Arki koittaa maanantaina eikä sitä tiedä mitä herkkuja nämä "neulekuningattaret" seuraavaksi tilaa...... pysykää kanavalla.

Kahtokee te armaat neulojat, virkkaajat ja muut kättentaitojen taitajat:

Riikka ja Virpi osallistuvat tällaiseen tapahtumaan:
Tervetuloa Neulojien yö-tapahtumaan Riikka-Piikkaan Joroisten Jari-Pekkaan perjantaina 18.10!! Riikka-Piikka avoinna 18.10 lisäksi kello 21-23.00 jolloin aloitamme yhdessä Neulojien yön leikkimielisellä kilpailulla. Kenestä tulee ensimmäisen Neulojien yön superneuloja tai koukkumestari? Kilpailutyöt neulotaan tai virkataan paikan päällä. " Arvoisa tuomaristo" valitsee voittajan ja lisäksi arvotaan palkinto osallistujien kesken. Materiaalit kilpailuun saa Riikka- Piikasta.Kilpailutyöt tulevat osaksi Joroisten infotaulua. Ilmoittaudu heti Riikka-Piikkaan facessa https://www.facebook.com/pages/Riikka-Piikka-ky/120160714790028?fref=ts tai myymälässä.

ja Itse tapahtumaesittely löytyy täältä:
http://www.neulojat.com/ 
Tervetuloa kaikille sekä webin kautta että ihan livenä!!

Tavat ja tottumukset -helppo kauluri Karismasta

Olen oppinut tavoille. Tai olen ainakin oppinut jotain uutta:
Olen antanut periksi ja neulonut Karismasta eli 100% villalangasta kaulurin.

Selvitykseksi on kerrottava,  että yltiö- allergikkona tai ainakin herkkähipiäisenä olen tähän asti karsastanut liian kovan tuntuisia lankoja kasvojen ja kaulan alueella. Saadessani valita, sorrun aina Merino villoihin, suklaanpehmeisiin ja lämpimiin alpakkalankoihin ja esim. Dropsin BabyAlpaca Silkkiin.

Onnekseni sain tilaustyön kaulurista, jonka malliltaan täytyy olla tiukahko ja väriltään ehdottomasti Karisman 37, kauniin tummansininen. Vaikka kuinka ämpyilin ja puhua pajatin ja tarjottelin muuta, Karisman väri oli se,  joka valloitti tilaajan ja sillä minun oli mentävä.

Lanka yllätti minut tässä käyttötarkoituksessa täysin. Se on helppo ja notkea neuloa, pehmeä ja kuitenkin topakka soljumaan puikoilla ja yllättävintä kyllä se ei edes kutittanut koe-sovituksissa. 

Loin kauluria varten 120s (4mm pyöräpuikoille, neulottu suljettuna neuleena). Aloitin 5 krslla ainaoikeaa neuletta, jonka jälkeen tein 2o 2n joustinneuletta noin 5cm. Kavensin joka toisen nurjan raidan, eli neuloin *2o, 2n, 2o, 2n yhteen* ja jatkoin tällaista rikottua joustinneuletta vielä 3cm, jonka jälkeen kavensin loput nurjat raidat 1n paksuisiksi (eli puikoilla oli 2o,1n joustinneuletta). Neuloin tätä kavennettua joustaria noin 8cm, jonka jälkeen tein lisäykset kuten aiemmat kavennukset; eli lisäsin joka toisen nurjan raidan (eli 2o, 2n,2o ja 1n) ja neulottuani sitä 3cm lisäsin loput nurjat raidat 2n paksuisiksi. Päättelin kaulurin neulottuani loppuhuipennukseksi taas 5 ainaoikeaa kerrosta.

Kauluri on aika rock. Ja Karisman värit tosi rock. Mieleni tekisi loikata kirjoneulelapasiin tämän langan kanssa, tai norjalaiseen villapaitaan tai tai tai....
Ennenkuin hurjistun täysin teen loppuun muutamat heijastinpipot ja Love You 3- langasta liivin.
Neulomisiin siis!

PS: Olemme Virpin kanssa sotkeentuneet Neulojien Yö tapahtumaan. Seuraathan tarjoukset tarkasti. Lisätietoja tästä linkistä (ja tietty Facesta):
http://www.neulojat.com/?page_id=218

Ompelisin itse, mutta se vetskari

Lukuisia kertoja olen kuullut kursseillani ja muissa tilanteissa, että ihmiset tuskailevat vetoketjun ompelua. Noh... en itsekään sitä hirveästi ole koskaan rakastanut. Ompelukoneen erikoispaininjalat ja pitkä pinna kyllä helpottavat työtä, mutta tylsää se on. Monet haluaisivat ommella kangasjämäpaloista pussukoita ja laukkuja ja somistaa puseroaan tms vetoketjulla, mutta sen ompelun hankaluus on tähän asti rajoittanut luovuutta. Eipä rajoita enää... Coats Opti toi markkinoille leninkiketjun mikä ommellaan päältä ja sitä myydään metritavarana. Herkullisia värejä on monta... vaaleanpunaista, pinkkiä, punaista, sinistä, vihreää, keltaista, mustaa, valkoista, luonnonvalkoista muutamia mainitakseni. Tässäpä kuva yhdestä ompelemastani pussukasta... jos kiinnostaa niin jorinoin tästä vielä lisää joskus. Näitä ketjujahan saa Riikkapikasta Joroisista, tietenkin.

Zoofari -välipalaa

Miksi sitä pitääkin olla niin intomielinen lankojen suhteen? Ei sitä malta pitää hyppysiään erossa vaikka kuinka tempoilee...teen näes välipalan välipalana Regian Zoofari langasta sukkia. Välipala kahden villatakin ja yhden huivin välissä.  Puolustuksena mainittakoon, että sukat menevät huihapelisukkalahjaksi ystävälleni ulkomaille.

En missään tapauksessa ole hyvä sukankutoja, ja yleensä karsastan ohuehkoa sukkalankaa (pitkittää osaamattomuutta), mutta saatuani yhden setin valmiiksi teen nyt jo toista. Värinä tällä kertaa 5862 Krokotilli Fred. Hupaisa lanka, ilo neuloa!

Ihanimpia ovat nuo tiikeri- ja zebraraidat, jotka tietenkin ovat vaikeimpia saada tällä hetkellä, mutta odottavan aika palkitaan, Pian pääsemme taas kutomaan villiä raitaa!
Zoofaria löytyy täältä Riikka-Piikasta, sekä www.riikkapiikka.fi kotisivuilta (Huomioithan, että esim. keltaisesta- ja  pinkkiraidasta otan etukäteistilauksia vastaan uutta erää odotellessa).

Etsin myös tuossa toisella silmällä hyvää neuleideaa Dropsin Love You 3 langalle ja törmäsin seuraavaan sivustoon: http://www.knitty.com/ISSUEdf13/index.php
aika vekkuleita ohjeita ja ideoita. Käykääpä kurkkaamassa.

Uutuuden viehätystä

Minulla oli mahtava idea tälle viikolle. Sain hyppysiini uutta, outoa lankaa, jota oli tietenkin pakko kokeilla. Otin mielestäni kauniita valokuvia työn edistymisestä, samalla kun jeppailin langan laineilla ja neuloin sormet hellänä.
Nyt havaitsin, että kaikki valokuvat aiheesta ovat kadonneet uuden puhelimeni syövereihin. Syy ja vikahan ei ole tietenkään minussa, vaan Karmean Vaikea Käyttöisessä NykyPuhelimessa, joka antaa käyttäjälle harhakuvan onnistumisesta ja osaamisesta.

Onneksi tämä lanka ei ole samanlainen Karmean Vaikea Lanka, vaan moniosaisuudestaan huolimatta helpon letkeä ja ideoita pukkaava lanka.  Kyseessä on Ice Yarnsien Coctail Fancy polyesteri lanka, värinä suklaan ruskea. Kerin vyyhdin auki ja loin 150 silmukkaa 5mm puikoille ja annoin palaa aina oikeaa neulosta kunnes lankaa oli jäljellä vain päättelyn verran.
 
Voila; meillä on uusi, hieno kaulahuivi.
Suosittelen langan kerimistä kerralla, sillä langan liukkauden takia sitä ei kannata jättää seuraavaan iltaan odottamaan keritsijän katastrofia. Yksi ohikiitävä koira, kissa, lapsi, mies tai edes varovaisuutta noudattava neuloja luo yhdellä yskäyksellä muuten umpisolmuyllätyksen.

Huivin sijaan lankaa voi käyttää missä vain; kauniisti laskeutuvan villapaidan raidan tai miksi ei koko paitaa. 50 gramman kerässä lankaa on 200m, eli muutamalla kerällä voi jo luoda miltei mitä vain.

Tuomioni on siis kaikenkaikkiaan: Mii Laiks!
Lankaa löytää eriväreissään Riikka-Piikasta sekä www.lankakauppa.net sivuilta.

Riikka

Säteilevää syksyä!

Heijastava neulelanka on tosi makee uutuus syksyyn. Onpa Barbrokin yrittänyt joskus neuloa heijastinlankaa neuleen mukana ja virkannut jokusen heijastinkukankin, mutta tämä Schachenmayrin uutuuslanka on todella mielenkiintoinen ja mukavan tuntuinen. Miesväki innostui tilaamaan minulta pipot ja nyt tässä heti kirjoittelun lopetettuani alan luomaan silmukoita puikolle. Vyötteen takana on ohje, mutta pätkäytänpä tähän kirjoittaa lopuksi ohjeen savoksi.... suattaa olla kiännösvirheitä... oon niin kauvan ollunna kaenuulaesten ja karjalaesten kanssa.. koettakee kestee

LUMIO MYSSY elikkä PIPO
Pipon... ei siis piän... ympärysmitta iliman enempiä virutteluja on siinä 52- 53 cm

Tarvihet siis yhen kerän Lumio lankoo ( ee siis Lumia oo kääpänen, se on kuulemma joku kännykän tapanen)
osta lanka Riikka-Piikasta tahikka www.lankakauppa.net istä ... ja kun oot suanunna langan käpälöehis niin siinä sitä ollaan... missee on puikot?
Suattaa olla että et löövä 10 mm sukkapuekkoja, mutta kääp ne pyörötkii tahikka sitten ostat uuvet puikot...
Nonniin... nyt meellä on siis lanka ja ne puekot...

Luo 40 silimee ja jaa neljälle puekolle tahi sitten neulot niillä pyörölöellä ympäriisä.
Neulo sitten 2 oekein ja 2 nurreeta joestinneuletta siinä meleko tasan 20 cm ja sen jäläkeen pittää alottoo kaventammaan.
Ensmäenen kavennus: Neulo * 2 o, 2n yhteen * ja tätä toestele kierros ympäriinsä niin pitäs puekoelta löötyä 30 silimee
Seuroova kieppi elikkä kierros: Neulo niinkuin silimukat on
Sitten seuroova: *2 o yhteen ja 1 n  * ja toestele tähtilöetten väliä koko kierros ja jos tuassiinsa lasket niin 20 silimee pitäs löötyä
Noh... elähän mittään neulotaan kierros ihan normaalisti ja laetaan vaikka kahvit tulelle taekka keittimeen ruplattammaan.
Otetaanpa asenne ja seuraavalla kierroksella kaekki silimät 2 oekein yhteen.
Sitten etitään sakset tahi jotkii kerihtimet joeilla lanka katkii ... katkastaan lanka ja veetään se niitten 10 silimän läpi jotka jäevät oottoo napottammaan puikkoloille. Hissun kissun varppeillaan kiristettään ja solomitaan niin että ei jiä ikävee reikee piälaelle, jos et sitten vasiten taho.
Juoppa välillä ne kahvit tae teekii käöp, ja valamistauvu henkisesti loppukoetokseen.
Lopusta langasta tie iso tupsu noen 8 cm halakasijaltaan ja kiinnitä paekoelleen... Valamista tuli!
Kylläpä passoo häekästä nuapurj iltalenkillä kartanon ympärj.
Oekeen hyvvee ja kaonista alakusyksyä kaekille ja vastuuhan siirty jo ajat sitten lukijalle!

iiven ihmetykset: Tyyny

Tämä on minusta yksi mainioista käsityön iloista; toinen näkee samassa materiaalissa jotain aivan muuta kuin toinen on koskaan tiennyt olevan olemassakaan. Iiven blogissa esitellään neon-lanka, jonka edessä minä taipuisin solmuun. En ole neon- väri ihminen enkä olisi koskaan älynnyt, että siitä saa jotain näin mainiota ja kaunista aikaan. Hyvä Iive!! 

iiven ihmetykset: Tyyny: Kotona on tyynypula. Aikaisemmat Marimekon tilkuista tehdyt tyynyt ovat olleet kovassa käytössä, sohvan mukana tulleista tyynyistä puhumatta...

Keitä Me Oikeastaan Olemme -Queen Number Two

Minussa ei asu prinsessa, eikä ole koskaan asunutkaan, kuten Virpissä asuu. Minussa puolestaan asuu Hänen Kuninkaallinen Presidentti Korkeutensa, joka on teini-iästä lähtien inhonnut käsitöitä, koska kaikki muut tekivät niitä mummoja ja siskoja myöten, ja olivat siinä vielä hyvin taitavia. Meillä oli kotona myös laumallinen lampaita, joten villa oli tylsää. Tuskaa tuottivat myös koulun käsityötunnit, koska siellä piti keskittyä tarkkoihin ohjeisiin eikä voinut vain hurvitella saksien ja koneiden kanssa.

Suuri ja Mahtava Vihanpito loppui kuin seinään siihen yksittäiseen 90 -luvun hetkeen kun sisareni purjehti ohitseni epäreilun hieno villapaita päällään ja minun oli myönnettävä, että haluan oppia tuon taidon ja tehdä villapaitoja itsekin. Tälläisesta myöhäisherätyksestä joutuivat sitten kärsimään äitini, sisareni sekä molemmat mummoni, koska minun hyveisiin ei ole järin koskaan kuuluut käsitöissä tarvittava kärsivällisyys. He jaksoivat töniä oikeaan suuntaan, purkaa ja neuvoa kun taistelin ohjeiden ja villavyyhtien kanssa.

Ensimmäinen työ oli punainen villapaita, joka on vieläkin tallella. Ensimmäisen villapaidan jälkeen olen neulonut ja virkannut ja tuunannut jatkuvalla syötöllä kaikkea muuta mitä langoista saa aikaiseksi. Olen osallistunut mualimalla ollessani neulekerhoihin, mutta en ole koskaan varsinaisesti opiskellut alaa.
Nykyään olen onnellisesti koukutettu lankojen pauloihin, ja uppoan iloisesti langan ansoihin päivä päivältä syvemmälle ja syvemmälle. Luulin että oman lankakaupan perustaminen auttaisi tähän tautiin, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että se tästä vain pahenee.
-Riikka-

Keitä Me Oikeastaan Olemme- Queen Number One

Queen number One

 Kaikissa meissä asuu prinsessa, eikö vain? Kun prinsessat vanhenevat niistä tulee kuningattaria jotka jakavat osaamistaan koko valtakunnalle. Neulekuningattaret ovat saaneet vauvana rokotuksen neulepuikoilla ja heidät on kapaloitu villaviin vaatteisiin. Voisin siis sanoa, että olen syntynyt artesaaniksi, vaikka aluksi äitini ja mummoni yrittivät tehdä minusta kunnon kansalaista. Opiskelin "kunnon ammatin" hoitoalalle, kunnes sisäinen artesaanini alkoi suorastaan kiljumaan ja opiskelin perheen perustettuani vielä tekstiiliartesaaniksi. Olen käsityöalan kymmenottelija eli alkaen vuodesta 1991 toiminut yrittäjänä ompelun, kudonnan ja neuleitten parissa enemmän ja vähemmän päätoimisesti. Värit ovat olleet minulle aina tärkeitä ja lapsena olin supertarkkana värikynistäni ja niiden järjestyksestä. Siihen järjestyksen ihannointi sitten jääkin, mutta tällä hetkellä rakastan freeform neuleita ja virkkausta ja toivottavasti pystyn jakamaan näillä sivuilla teille inspiroivia kuvia ja ajatuksia. Kommentit ovat aina tervetulleita! -Virpi-
Kruunujen teko-ohjeet löydät osoitteesta: http://www.garnstudio.com/inspirations.php?lang=fi&id=88

Tämä blogi on vielä työn alla

Stay tuned, we're working on this project, we'll be back soon!
Tämä blogi on vielä työn alla!
Palaamme pian.